Homomiehenä, joka seurustelee transtaustaisen miehen kanssa minulta on kysytty lukuisia kertoja olenko biseksuaali vai panseksuaali. Vastaus on, että en ole kumpaakaan.
En ole kiinnostunut minkäänlaisista naisista, joten en ole biseksuaali. En pidä cisnaisista, enkä transnaisista, vaikka he olisivat minkä näköisiä ja vaikka heillä olisi millaiset sukuelimet tahansa.
Panseksuaali en ole missään nimessä, sillä en pidä kaikista ihmisistä. Sukupuolella on minulle väliä.
Pidän eksklusiivisesti miehen näköisistä ihmisistä, jotka identifioituvat miehiksi, ovat käytökseltään selkeästi enemmän maskuliinisia ja joilla on jonkinlainen, riittävän kokoinen peniksen kaltainen uloke jalkojensa välissä. Vagina ei ole minulle ongelma, mutta pieni klitoris ja isot häpyhuulet ovat kynnyskysymys. Miehiä, joiden kanssa voisin seurustella löytyy jonkin verran transsukupuolisista, cissukupuolisista sekä intersukupuolisista.
Sanon itseäni homoksi ja tarkoitan sillä yllä olevaa asiaa. En sitä, että pidän siittiösoluja tuottavista ihmisistä.
Nuorena minun ikäpolvelleni opetettiin koulussa, että sukupuoli on penis tai vagina. Homopiireissä hoettiin sitä, että homous on sitä, kun tykkää munasta eikä piirakasta. Rakastuttuani puolisooni olen joutunut miettimään uudelleen, mikä oikeastaan on sukupuoli ja mitä on homoseksuaalisuus.
Osa ihmisistä on sitä mieltä, että homoseksuaalisuus on sitä, että mies pitää siittiöitä syntyessään tuottaneesta yksilöstä, koska syntymähetken sukupuolta ei voi muuttaa. Tällä perusteella olisin heteroseksuaali, koska pidän puolisoni isoista lihaksista, matalasta äänestä, parrasta, karvaisesta kehosta ja testosteronilta haisevasta hiestä sekä kaikista muista miehisistä piirteistä.
Tällä perusteella olisin homoseksuaali, jos pitäisin täysin naisen näköisen transtaustaisen naisen rinnoista, pyöreästä lantiosta ja takapuolesta, kimeästä äänestä ja vaginasta, joka hänelle on rakennettu eli siis piirteistä, joista heteromiehet pitävät naisissa. Tässä ajattelussa ei ole järkeä. Emme koe vetoa ihmisten syntymäkehoihin vaan heidän tämän hetkisiin kehoihinsa ominaisuuksineen.
Toinen näkökulma on, että homoseksuaalinen mies pitää siittiöitä tällä hetkellä tuottavasta yksilöstä. Asia voi olla biologiassa äärimmilleen yksinkertaistettuna näin, mutta metsään mennään jos aletaan kuvitella, että pidämme oikeasti vain toistemme sukusoluista. Sillä, tuottaako yksilö siittiösoluja tai spermaa, tai onko ikinä tuottanut ei ole minulle mitään merkitystä.
Epäilen, että kovin monen suhde muuttuu heidän mielestään homosuhteesta joksikin muuksi, jos selviää, että kumppani ei olekaan koskaan tuottanut siittiöitä tai menettää sukuelimensä onnettomuudessa.
Keskustelu aiheesta ei tunnu onnistuvan homopiireissä asiallisesti. Jotkut ihmiset kokevat identiteettinsä olevan uhattuna, jos joku haastaa heidän käsityksensä sukupuolesta tai homoseksuaalisuudesta. Homojen keskuuteen on pesiytynyt erityisesti lesbojen puolella feminismiin kytkeytynyt transvastainen joukko, joka pyrkii levittämään transsukupuolisista mahdollisimman pahantahtoisia näkemyksiä.
Nämä tahot ovat yrittäneet esittää, transsukupuoliset yrittäisivät pakottaa cissukupuolisia homoseksuaaleja kanssaan parisuhteisiin ja olisivat uhka sille, että saamme itse valita kumppanimme. Olen seurannut keskustelua aiheesta epäuskoisena. Toivoisin näitä ihmisiä hankkimaan jonkinlaisen suhteellisuudentajun. En ole eläessäni tavannut ihmisryhmää, joka olisi epävarmempi omasta seksuaalisesta haluttavuudestaan kuin nuoret transsukupuoliset.
Todellisuudessa ihmisten parisuhdevalintoihin on yritetty iän kaiken vaikuttaa erinäisin tavoin kuten pakkoavioliitoin tai homosuhteet kieltämällä. Feminismin osuutta asiaan ei sovi unohtaa. Feminismin historia on täynnä vaatimuksia siitä, miten heteromiehet eivät saa vaatia naisilta meikkaamista, naisellisuutta, isoja rintoja tai asettaa muitakaan ahdistavia ulkonäköpaineita. Sairaalloisen ylipainoisten naisten täytyy kelvata, säärikarvojen täytyy kelvata. Eräässä dokumentissa todettiin jopa, että on sairasta ja pedofiliaa, että miehet haluavat naisille mieluiten pienet häpyhuulet. Sitäkin kontrolloidaan, miten seksuaalisesti vapaamielisiä tai kokeneita naisia miesten täytyy haluta. Feministit ovat ulottaneet kätensä myös homokulttuuriin ja homomiesten seksuaalisiin preferensseihin. Homomiehet, jotka eivät viehäty feminiinisistä miehistä ovat saaneet osakseen syytöksiä femmevihasta.
Kaiken tämän keskellä on kornia, että juuri feministit väittävät, että transsukupuolinen teini, joka on ahdistunut siitä, että ei kelpaa kenellekään on olevinaan hirvittävä uhka homoseksuaaleille. Mielenkiintoinen on myös takinkääntö, jossa TERF-lesbot, jotka ovat arvostelleet heteromiesten patriarkaalisia, kulttuurisesti rakennettuja naisihanteita vuosikymmenet väittävätkin yhtäkkiä, että lesboilla naisihanteet ovat biologisia eikä niitä voi muuttaa.
Ehkä paksuin on väittämä, että transsukupuoliset naiset olisivat ahdistelleet ja raiskanneet laumoittain lesboja. Uskon tähän yhtä paljon kuin uskoin muutaman vuoden takaiseen kohuun, jossa homomiehet olivat kuulemma ahdistelleet ja kourineet feministinaisia. Yllättäen tämä homomiesten "naisten ahdistelukulttuuri" tuli ilmi heti sen jälkeen, kun feministeiltä meni heidän kanssaan sukset ristiin. Feministeille misogynia on ennen kaikkea ase ja vallankäytön väline muita ihmisiä kohtaan.
Evoluutiobiologian tohtori Tuomas Aivelo ampui eräässä sosiaalisen median kirjoituksessaan alas näkemyksiä, joissa yritettiin vedota biologiaan. Ei ole mitään biologista tutkaa, jonka avulla ihmiset näkevät toistensa biologisen sukupuolen. Jos asia toimisi tällä tavalla, olisin tunnistanut puolisoni transsukupuoliseksi ensi tapaamisella, mutta se on mahdotonta, jos yksilössä ei ole syntymäsukupuolensa sekundäärisiä piirteitä. Siksi on niin paljon heteromiehiä, jotka kokevat vetoa transsukupuolisia naisia kohtaan ja ahdistuvat tai hämmentyvät jos selviää, että heillä on penis.
Ei ole biologista perustetta sille, että yksikään lesbo ei viehäty kenestäkään transsukupuolisesta naisesta. Tällaisessa maailmassa ei olisi olemassa myöskään heteronaisia, jotka ovat naimisissa transsukupuolisten miesten kanssa. Ei olisi lesboja, jotka ovat lakanneet tuntemasta vetoa kumppaniinsa, kun tämä on transitioitunut mieheksi. Tällaiset väitteet ovat ideologisia yksinkertaistuksia ihmisen seksuaalisuuden toiminnasta.
Aivelo on homoseksuaali ja totesi itse pitävänsä transsukupuolisista miehistä, vaikka heillä olisi vagina. Hän pohti voiko TERF-lesbon kyvyttömyys pitää transsukupuolisista naisista, joilla on penis johtua siitä, että he eivät pidä tällaisia ihmisiä naisina. Aivelosta tehtiin heti tämän jälkeen lesbovihaaja ja misogyyni.
En ole Aivelon kanssa aivan samaa mieltä, koska tunnen joitain ihmisiä, jotka pitävät transsukupuolisia miehiä miehinä ja naisia naisina. He eivät kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole kokeneet seksuaalista vetoa heitä kohtaan syystä tai toisesta. Oma puolisoni on biseksuaali eikä hänkään voisi kuvitella seurustelevansa transsukupuolisen naisen kanssa, koska hänelle ajatus naisen kyvystä tulla raskaaksi on kuulemma tärkeä.
En myöskään ottaisi transfobiaa kuvioihin kovin herkästi seksuaalisista preferensseistä puhuttaessa, vaikka osan kohdalla se on totta. Itsekin olin nuorena transfobi. En uskonut voivani seurustella transsukupuolisen miehen kanssa. Se oli suora seuraus siitä, että en tiennyt millaisia he ovat.
Transfobian esiin vetämistä käytetään helposti transsukupuolisia vastaan, vaikka he eivät itse tekisi näitä väitteitä. Lisäksi tämä on vajoamista radikaalifeministien kanssa samalle misogynian ja lesbovihan huutamisen tasolle joka ikiseen asiaan. TERF-lesbot saavat huutaa näitä kahta sanaa syyksi joka asiaan heteroiden transsukupuolisten miesten olemassaolosta alkaen, meidän muiden vähemmistöjen edustajien ei pitäisi vajota näiden ihmisten kanssa samalle tasolle.
Miksi jotkut homoseksuaalit sitten tykkäävät transsukupuolisista ja toiset eivät? Minulla on aiheesta eräänlainen teoria. Kun homomies sanoo pitävänsä miehistä, se mistä asioista he pitävät miehissä on erilaista. Ihmiset jakautuvat tässä useampaan erilaiseen ryhmään.
A) Ihmisiin, joille nimenomaan genitaalit, kuten penis ovat äärimmäisen tärkeät. Heillä on niihin ja niiden toimintoihin suuri fetissi. Muulla vartalolla sukupuolipiirteineen, tai käytöksellä ei välttämättä ole mitään väliä. Tällaisia ovat esim. homomiehet ja heteronaiset, jotka kokevat vetoa sellaisiin transsukupuolisista naisiin, joilla on penis.
B) Ihmisiin, joille muu miehen ulkomuoto, ääni, vartalon muodot tai koko ovat tärkeitä, mutta genitaalit eivät näyttele välttämättä mitään erityistä osaa eikä heillä ole niihin mitään fetissiä. Tällaisia ovat esim. homomiehet ja heteronaiset, jotka kokevat vetoa sellaisiin transsukupuolisiin miehiin, joilla on vagina.
C) Ihmisiin, joille nämä kaikki ja lisäksi perinteisen maskuliininen tai feminiininen käytös ovat olennaisia seksuaalisen vetovoiman kannalta. Tällaisilla ihmisillä saattaa olla hyvin rajattu ja perinteinen seksuaalinen maku.
Minä olen eniten tyyppiä C, twistillä B. En pysty näkemään homoseksuaalisuutta kuten tyyppi A, jolle kelpaa kaikki millä on penis. Nainen, jolla on penis ei ole minulle miestä nähnytkään. En pysty ymmärtämään myöskään ihmisiä, jotka kokevat sukupuolirajoja rikkoviat feminiiniset miehet vetovina.
Muistan nuorena pk-seudulle vasta muuttaneena ihmetelleeni homokulttuuria. Oli paljon nättejä poikia, jotka meikkasivat ja harrastivat dragia. Käytökseltään monet olivat feminiinisempiä kuin riuskat emännät kotiseudullani. Yhtään feminiinisiä miehiä vähättelemättä he eivät kiinnostaneet minua. Muutin aikanaan pois, koska homokulttuuri piirteineen ei kiinnostanut minua. Tajusin, että tykkään miehistä, jollaiset eivät yleensä asu pk-seudulla. Märät Säpikkäät ilmaisivat asian aikanaan sanomalla, että pohjoisen miehet voittavat helsinkiläiset miehuudessa.
Minulle homoseksuaalisuus on ennen kaikkea miehuudesta viehättymistä. Miehuus taas ei ole pelkkä penis. Miehuus on kaikkea sitä, missä miehet eroavat naisista. Maskuliinisuutta. Parrakkuutta, lihaksikkuutta, vähäeleisyyttä, matalaäänisyyttä, vahvuutta ja turvallisuutta.
Sillä, ovatko nämä piirteet miehessä biologisia vai ovatko ne synteettisin hormonein aikaan saatuja tai vaikka noidan kattilasta tulleita ei ole minulle minkään valtakunnan merkitystä. Merkitystä on sillä, että ne ovat olemassa. Jos niitä ei ole, ei ole seksuaalista viehätystä, eikä mikään määrä femmevihasta syyttämistä saa minua kokemaan niin. Syy, miksi pidän transsukupuolisista miehistä on se, että he ovat yleensä maskuliinisempia käytökseltään kuin cissukupuoliset homomiehet.
Kuvailemani tyypin A homoseksuaalit voivat määritellä mitä homoseksuaalisuus heille on, mutta ei heillä ole oikeutta kertoa muille homoille, mistä asioista heidän tulee miehissä pitää.
Homokulttuuria, joka olisi koostunut vain heidän kaltaisistaan ihmisistä ei ole ollut koskaan olemassa. Tämän pystyy toteamaan lukemalla ensimmäisten sukupuoltaan korjanneiden ja homona eläneiden transsukupuolisten miesten kokemuksista homokulttuurissa vuosikymmeniä sitten. Sellainen joukko, joka on pitänyt myös miehistä, joilla on vagina, mutta ei naisista on aina ollut olemassa.